Kysymyksiä
Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?
Missä on pilven hautausmaa?
Sanopa, missä taivahan tähti levätä saa?
Ihminen minne, minnekä hän?
Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?
A.E. Hagfors. Emil von Qvanten, 1827-1903.
Nuo taivaan hopeavuoret ja kultaiset kunnahat
syvyyden kirkaudesta niin tyyninä loistavat.
Ja syvyys rantojen paltaat niin
kauniisti kuvastaa,ett aivan
henkeä hurmaa tää armas aaltojen maa.
Tuon tahtoisi kaiken kauniin mun sieluni omistaa
ja unhoituksien aaltoon maan kurjuuden oainaltaa.
Vaan noin sulorunsas rauha,
kuin järvikin heijastaa,se
taistelujen on tuoma,sitt,
ilmaiseksi ei saa.
– J.H. Erkko-
Kuuntele:
http://www.youtube.com/watch?v=yUvRIap9DDc
Vain pieni kansanlaulu
ja sanoja ei ole ollenkaan.
Vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan.
Vain tuoksua mintun ja ruusun,
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun
tuo tuuli tullessaan
Vain yksinäinen lintu,
joka synkeällä kedolla valittaa,
vain yksinäinen lintu,
joka kedolla valittaa.
Vain autius lehtipuissa
ja sininen rakkauden kryytimaa,
vain autius lehtipuissa,
sininen, autio maa.
Kansanlaulu (P. Mustapää)
Auringonsäteen laulu
Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell’ elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.
-Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927.-
Rantakoivulleni
Rantakoivu, ritvakoivu,
Tuuletarten tuutima,
Vienon illan vilvehessä
Voi, kuin sua lemmin ma!
Sinä mulle riemujani
Kesä-illoin soittelit.
Sinä mulle murheitani
Syksy-öinä säistelit!
Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu,
Riemunritva, kaihonkatve,
Kauniimpi kuin kaikki muu! …
Muu se täällä maailmassa
Murtuu, jäätyy, unhoittuu –
Eipä murru muistoissani
Kotirannan koivupuu.
-Erkki Melartin. Ilmari Kianto,
e Ilmari Calamnius, 1874-1970.-
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi