Sateen jälkeen
Sininen ukkospilvi
soutaa metsän taa.
Oi miten loistaa kyynelissään
ihana vihreä maa!
Taivaalta häikäisevästi
aurinko hymyilee.
Jumalan linnut laulavat.
Aurinko hymyilee!
– Saima Harmaja-
Kuukausi: heinäkuu 2012 Page 1 of 4
Aamu
Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.
Kaislat välkkyy kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.
– Saima Harmaja-
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt-
-Saima Harmaja-
Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
– Eino Leino-
Auringolle
(Edmond Rostand)
Oi sinä, joka kuivaat itkut pienten kukkain,
teet lehdestä kuolleesta perhon elävän,
kun Pyrenean tuulet mandelpuiden hajatukkain
värisyttävät sydämiä kuin ihmisrukkain
näät kohtalon kourissa vääntelevän.
Sua jumaloin, Aurinko! Sinä, jonka valo
otsat kaikki seppelöi, mehut kaikki kypsyttää,
min sätehissä säihkyy joka kukka ja talo,
joka kuin Luonto-äidin ja rakkauden palo
ain itseänsä jakaa ja kokonaiseks jää!
– Eino Leino-
Runosta: Auringolle
http://www.youtube.com/watch?v=umVIoByAILQ&feature=related
Kevätlinnuille etelässä
Täält’ etelästä sinne pohjolaan
Jo kevätlinnut lentää laulamaan.
On sydän heillä Suomen lapsillen
Niin hellä, lämmin – kyllä tunnen sen.
Olette, linnut, täynnä lauluja,
Suloa, rakkautta, sointuja
Ja keväthenkeä – ne kaikki, ne
Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.
Ja lasten joukosta hän etsikää,
Jok’ uskollinen on ja ymmärtää.
Hänelle tiukuttakaa erikseen
Mun sydämeni laulut sydämeen.
J.H. Erkko. Kuplia.
Jo kyntänyt taivahalle
kevätkurkien aura on
vaon valkean pilven alle,
ylös ilmojen peltohon.
Sato muiden maassa itää,
mut ilmassa runoilijain.
Niin sun siemenes pudota pitää
Kevättaivaan tuulihin vain!
Niin vakasta unen ja kaihon
kevätkurkien vakoihin
sinä kylvät keltaisen laihon
ja sinisen kaunokin!
-V.A.Koskenniemi-
Kuuntele
Bach Es-dur Sonata by Pete Lilla;
Aamulla varhain
http://www.youtube.com/watch?v=Q7wa0o2pRWY&feature=relmfu
Aamulla varhain kun aurinko nousi
kun minä unestani heräsin
sydämeni oli niin surusta raskas
miksi sä kultani hyljäsit mun?
enkä mä tahtonut uskoa lainkaan
noihin silmiisi sinisiin
mutta kun tie oli ollut niin pitkä
monista murheista lupauksiin
yö oli kaunis ja äänesi hellä
kaiken tuon nähdä sain uudestaan
riemuiten annoin mä sieluni sulle
miksi sitä et sinä huolinutkaan?
miksi sä hyljäsit toisen tähden?
miksi mun uneni loppua sai?
sydämeni on nyt surusta raskas
kun sinä kultani hyljäsit mun.
– Säv: Colon Alfre
-Sanoittaja: Palin Eelis
Tervetuloa uuden blogin lukija!
Vanamoblogissani kuulet kauniita kansanlauluja ja soutelet Saimaan suloisessa suvessa.
Voit katsella luontokuvia ja kuunnella lauluja, kun painat linkistä hiiren keskipainiketta.
Minulla on 3 blogia ajatukseni.net sivuilla. Linkki sinne on;
http:// tuuletar.ajatukseni.net
http://tuuletar2.ajatukseni.net
http://tuuletar3.ajatukseni.net
Kirjoittelen näihin blogeihin ajatuksia, runoja ja käytän lainattuja kuvia.
Talviblogissa ja Vanamoblogissa, suurimmaksi osaksi kuvat ovat omia luontokuviani.
Kuuntele soitto:
http://www.youtube.com/watch?v=LNfCVLqq23M&feature=related
Tuonne taakse metsämaan
Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell’ on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa.
:,: Siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni. :,:
Vaikka polku pitkä on,
kivinen ja kaita,
korpi kolkko, valoton,
ei se mitään haita.
:,: Kullan muoto muistossa
on tiekin hauska aivan. :,:
[Suomalainen kansanlaulu.]
Kuuntele: On suuri sun rantas autius:
http://www.youtube.com/watch?v=310LWFVWMnQ&feature=related
On suuri sun rantas
(Suomalainen Kansansävelmä)
On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok’ on kaislikossa kierrellyt
eik’ emoa lötytää.
Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens’ surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.
Laps olen karjalan
laps olen köyhän kauniin karjalan
nyt vaikka vierahissa vaellan
siel äiti tuuditti mun kehtoain
ja laulut laatokan siel kuulla sain
kun tyyni milloin oli pinta veen
ma kuulin niin kuin soinnut kanteleen
kun myrsky sai löi aallot rantoihin
ma niitä pelkäsin ja rakastin
sinne sinne kaipaan ain
missä kerran kehdon sain
pois täältä kaipaan kotiin karjalaan
laps olen köyhän kauniin karjalan
vaan perinnön sain kaikkein kalleimman
sain laulun soiton lahjan sydämeen
en niitä vaihtais onneen maaliseen
kun kaipaus saa mielen murheeseen
teen lauluun surullisen sävelen
kun ilon riemun vuoro milloin saa
se myöskin lauluissani kajahtaa
silloin joulu aina ois
onnen rintaani se tois
jos pääsisin taas kotiin karjalaan.
– Sanat ja sävel Aili Runne-