Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Runoja, aforismeja, kuvia luonnosta, klassista musiikkia

Kuukausi: syyskuu 2012 Page 1 of 2

Venematka

Tähdet yllä ja tähdet alla,
veen yli valju kuudan,
vierii äänetön pursi yössä,
purressa miesi muudan.

Metsät kaikki jo kellastuivat,
talvi jo tulla taitaa;
jättää ystävät yksiksensä,
aatoksiinsa aitaa.

Ihmiset hankihin hautautuvat,
miettivät talvitöitään,
tutkivat elonsa tarkoitusta,
synkkiä sydän-öitään.

Tuumivat, seulovat selviöitä,
jäljelle jää vain hyvyys,
ylle yöllinen taivaankansi,
alle tähtinen syvyys.

Häipyvät taakse jo talojen lamput
iltahan äärettömään;
purskahtaa mies purressansa
itkuhun äänettömään.
– Eino Leino – Kesällä 1915-  Venematka-

Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele Jumalan kunnia luonnossa:

http://www.youtube.com/watch?v=Oa5HBlU1h9M&feature=relmfu


Jumalan kunnia luonnossa

Te taivaat soikaatte kiitosta Herran!
Ylistys hänen nimelleen!
Nyt Luojaa merien, mannerten joukot
ne kiittää aikaan ijäiseen.
Ken tähtitaivaalle tuikkehen antaa,
tähtitaivaalle tuikkehen antaa,
ken suonut on päivän,
ken suonut päivän paistavan? Ken on?
Ken voiman sanalla maailman kantaa?
:,: Sen taivaan Herra tekee vaan. :,:

L. van Beethoven. Christian Fürchtegott Geller.

SYYSKUVIA

Syyskirjavat kuvat
kuin tuulien tuvat
mun sieluni silmien ohitse käy,
monet mennehet muistot
kuin kuolevat puistot –
punahehkunta, jolle ei loppua näy.

Olen tottunut tuohon:
näin nääntyvän ruohon
ja kuolevan kukkien sydämestäin,
mut mistä, ah mistä
sävel soi kevähistä –
taru lempeni, jonka jo loppuvan näin?

Runon raikuvan kuulen
ja nuoreksi luulen
taas itseni, taas elon karkelo käy,
taas viittovi taistot,
veren kuohuvi vaistot –
punahehkunta, jolle ei loppua näy.

Taas nään sinut illoin
kuin näin sinut silloin
elonliekissä seisovan seppelepäin,
mua vaativan sinne,
mihin jyrkin on rinne –
taru lempeni, jonka jo loppuvan näin.

Taas voimiini uskon,
taas huomenen ruskon
kerä kultainen henkeni taivaalla käy
kuin auringon hymy,
jumal-aatosten jymy –
punahehkunta, jolle ei loppua näy.

Se leimusi kerran
kuin lempeys Herran,
taas onnesta orvoksi yöhöni jäin!
Pois tummunut multa
on maan-elon kulta –
taru rakkauden, jonka nyt rauniot näin.

– Eino Leino-

Jean Sibeliuksen 9-vuotiaana säveltämä kappale, Pisaroita:

http://www.youtube.com/watch?v=AVMwpjyycDk&feature=related

KAUKAMETSÄ

Kuuntele Jean Sibelius: Andante festivo:

http://www.youtube.com/watch?v=7VRw9N9OlPo&feature=related


KAUKAMETSÄ

Alas kalliolta lapsi riensi,
äitins luoksi riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
”Nähnyt olen taivaan maan.”

”Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä taivaan kaukamaast’?
missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain.”

”Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
siellä näin mä nummen sinertävän,
honkametsän kaukasen.

Puitten kärjil näin mä kunnaan kauniin,
armas päivä paistoi siel,
ylös kunnaan kiirehelle juoksi
kultasannotettu tie.

Tämän näin ja sydämeni riutui,
kyynel juoksi poskellein,
enkä ymmärtänyt miksi itkin,
mutta näinhän taivaan maan.”

”Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
taivaan korkee sali on,
siellä lamput, kultakruunut loistaa,
siel on istuin jumalan.”

”Ei, vaan siellä, missä ilmanrannal
Kaukametsä haamottaa,
siellä ompi onnellisten mailma,
siellä autuitten maa.”

– Aleksis Kivi-

Syysmetsässä

Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Saima Harmaja

Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=S6JR-dOg53c&NR=1

Syksyn satoa

Syksyisin terveisin

Tuuletar


Omenankukat

Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.

Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.

Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!

Eino Leino


Vanha mylly

Ajanharmain, sammaltunein seinin vasten iltataivaan ruskotusta seisot rantatörmälläsi horsmankukkaisella. Siipitynkäs tuuliin kurkoitat niinkuin käsivarret rukoukseen ojetut.

Piennarpolkus on jo ruohottunut, pitkiin vuosikausiin sill’ ei astujaa. Myllykuormat kulkee ohitsesi. Yksinäisenä ja hyljättynä olet oiva siivellisten pesäpaikka.

Lehtokurpan iltaan äännellessä, riihen lämmitessä, lemutessa uudisviljan tuoksun kartanolla viljantuojaa turhaan vuottelet.

Kurpan yksinäisen iltaan äännellessä on kuin hiljaa, hiljaa surisit. Niinkuin vanha, rujo, masennettu ihminen, jok’ on elämästä syrjään jäänyt.

Uuno Kailas

Elämän laulu

Elämä, väreilet suonissa puiden,
hyttysen siivissä sielusi soi,
uinut kuin nukkuva pohjassa merten,
heräät, — ja taivahat salamoi!

Laineitten lauluissa huokailet,
tähtien tuikkeessa vaikenet.

– Nellie Kalm; Elämän laulu, 1923.-


Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele harppu ja oboe musiikkia:

http://www.youtube.com/watch?v=UsVwhnCy6YU&feature=related

Runo runosta


Runo runosta

Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.

Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.

Maan vanhat kasvot nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun merten yli.

Ja kätes ovat rikkaat hyvyydestä,
sä niillä ikävöivän lääkitset
ja
valon kylvät, loppumattoman,
yön peltoon itämään.

Ja tomust’ alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss’ onnellinen kerjäläinen polvistuu.

– Uuno Kailas –

Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:

http://www.youtube.com/watch?v=f-0G9lzSKOc&feature=related

Enkeli


Enkeli

Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast’ olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.

Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.

Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pään painan nyyhkivän, autuaan.

Uuno Kailas

Heinäkuun sade

HEINÄKUUN SADE

Enää pisaroivat

pihakoivut vaan.

Sade sormin hienoin

väritti jo maan.

Katso, lammikkoina

polku hymyää.

Mutta väkevämmin

multa vihertää,

sinisilmin välkkyy

kukat puutarhan.

Syvempi on loiste

punapellavan.

Pilvivuoret jylhät

repeävät jo.

Valojuovin heikoin

hehkuu aurinko.

Yli järven peilin,

tumman, tyvenen,

hellä sateenkaari

kohoo huikaisten.

8.4.1935

-Saima Harmaja-

Metsän rauha

Ei ole olemassa muuta kuin hiljaisuus.
Kaikella muulla on rajansa.
Kaikella muulla on alkunsa ja loppunsa.
Kaiken muun voi ymmärtää.

– Uuno Kailas ; Vuoren vanhus –


Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana.

– Johann Wofgang von Goethe –

Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:

http://www.youtube.com/watch?v=xX8npFYhLUw&feature=related

Page 1 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi