Runo runosta
Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.
Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.
Maan vanhat kasvot nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun merten yli.
Ja kätes ovat rikkaat hyvyydestä,
sä niillä ikävöivän lääkitset
ja valon kylvät, loppumattoman,
yön peltoon itämään.
Ja tomust’ alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss’ onnellinen kerjäläinen polvistuu.
– Uuno Kailas –
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:
Enkeli
Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast’ olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.
Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.
Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pään painan nyyhkivän, autuaan.
Uuno Kailas
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi
