Nykyhetkeksi kutsutaan ajanjaksoa,
joka
sijoittuu vanhojen hyvien aikojen
ja valoisan
tulevaisuuden väliin.
Zarko Petan
Jo kyntänyt taivahalle
kevätkurkien aura on
vaon valkean pilven alle,
ylös ilmojen peltohon.Sato muiden maassa itää,
mut ilmassa runoilijain.
Niin sun siemenes pudota pitää
Kevättaivaan tuulihin vain!Niin vakasta unen ja kaihon
kevätkurkien vakoihin
sinä kylvät keltaisen laihon
ja sinisen kaunokin!
-V.A Koskenniemi-
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
-Saima Harmaja-
Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja laulaa, auvoinen.
Se lauluin kiittää Pohjolaa;
sen taivas kaunis on,
yökausin päivä unohtaa
voi levon tuokion.
On varjot syvät, tummuneet
sen leppäin, koivujen,
ja säteet kultaa lahden veet,
on aalto vilpoinen.
On sille siellä ihanaa,
kun löytää rakkaimman;
se rakkauden on synnyinmaa,
se sinne kaipaahan.
Sen laulu laineikoilta soi,
ylistys koruton;
pian rakkaan kanssa unelmoi,
ja tässä laulu on:
Ei tosin elos unelma
vie vuosisadan taa,
vaan lauloit Suomen virroilla,
sait keväin rakastaa.
–J.L Runeberg-
Niin iloinen siitä
että synnyin kauan sitten
tarpeeksi kauan
ja sain elää lapsuuden
ruisrääkän ja kivitaskun aikaan.
Ehdin kuulla korpirastaan
ja yökehrääjän laulun
kellua lumpeitten kanssa
kirkkaissa vesissä
juoda lähteestä tuohilipillä.
Jos syntyisin
viidenkymmen vuoden kuluttua
löytyisikö
maailman kirjoista ja kartoista
enää tätä arktista maata.
Karua. Kaunista.
Mutta tämä päivä,
vielä tämä päivä
on hyvä.
Aurinko on aurinko.
Ja tähdet niin kirkkaat.
Taivas kuin lapsuuden ruiskukat
isän kylvämässä viljapellossa.
-Maaria Leinonen-
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi