Niin iloinen siitä
että synnyin kauan sitten
tarpeeksi kauan
ja sain elää lapsuuden
ruisrääkän ja kivitaskun aikaan.
Ehdin kuulla korpirastaan
ja yökehrääjän laulun
kellua lumpeitten kanssa
kirkkaissa vesissä
juoda lähteestä tuohilipillä.
Jos syntyisin
viidenkymmen vuoden kuluttua
löytyisikö
maailman kirjoista ja kartoista
enää tätä arktista maata.
Karua. Kaunista.
Mutta tämä päivä,
vielä tämä päivä
on hyvä.
Aurinko on aurinko.
Ja tähdet niin kirkkaat.
Taivas kuin lapsuuden ruiskukat
isän kylvämässä viljapellossa.
-Maaria Leinonen-
Vastaa