Iltalaulu

Kun tuutivi kesä puun oksalla pesää,
niin sulkeuu pien’
silmä ja suu
ja painuen emonsa siipien taa
yön rauhassa poikaset uinua saa.

Niin nukkuu myös vuona
ain’ äitinsä luona,
se painuvi niin
sen kylkehen kiin’,
se huokuvi hiljaa siks kunnekka sen saa valveille viserrys pääskysien.

Ken öin ei voi maata,
ei leikkiä saata,
ei riemuita hän
voi päivästäkään.
Siis, lapseni, tyynenä nukkuos yös’
kuin lintusen poika ja karitsa myös.

Mukaellut Alpo Noponen, 1862-1927.