Pienikin on suurta…
Ja kaunista….
Kaste pisaroi aamuisella rannalla….
Aamuretken helmiä….
Siinä se ihana uusi perhe aamuisella lammella….
Aivan mykistävää…. Mitä kaikkea luonto voikaan luoda pesän kätköissä…
Alla videoni sopuisasta elämästä…
https://www.youtube.com/watch?v=cPO5aI1CYtg&feature=youtu.be
Katso aamuretkestä lisää allaolevasta linkistä:
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk’ on mieli mulla siimekseen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
– Eino Leino-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:
Lämmintä luvassa….
Miten nuo erilaiset pilvet niin kiehtovatkaan, miten paljon ihmeteltävää maassa, vedessä ja taivaalla….
Metsän lauluun on pujotettu kaikki maailman laulut.
-Lars Huldén-
Vielä viikonloppuna saatiin ihmetellä tuomen valtaisaa kukintaa.
Sen tuoksu leijaili kaikkialla ja koko puisto vietti kevään juhlaa…
Nyt ovat tuulet ja sateet vieneet valkeat kukkaset mennessään, mutta onneksi tuuli ei vie muistoja, eikä näitä kuvia… Täytyy vain muistaa tallettaa….
Luonnon armoilla, sateessa ja paisteessa…
Voi vain kuvitella, miltä tuntuu, kun ikkunan alla katselee märkä kettu, ja kamera on juuri silloin käden uloittumattomissa….
Tunne on uskomaton, menetetty hyvä hetki, mutta kävimpä sitten kuvaamassa tuon omenapuun ja ketturepolaisen tuoksu tuntuu vielä kosteisella nurmella….
Tässä penkki omenapuiden alla.
Niistä varisee valkea kevät,
terälehdin,
jotka hipoen viipyilevät.
-E`mile Verhaeren-
Povistu pienimmän eteen
silmin kuunnellen.
Siinä on kätketty sana
kirkas ja hiljainen.
-Helvi Juvonen-
”Kun mikään ei onnistu,
sinä sanot:
kaikki järjestyy,
huomiseksi luvattiin
lempeää tuulta.
Ja aamun helisevissä oksissa
tuuli jo antaa
aavistaa itsestään.
Kun elämä hymyilee
kuin armonlaakson aurinko,
sinä sanot:
tätä täytyy juhlia,
tiesin, että hyvin käy.
Enkä minä osaa muuta kuin
hymyillä.
Ystäväni,
kiitos, että olet.”
-Sinikka Svärd-
