Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
– Eino Leino-
Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,
niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
-Tommy Taberman-
Minä olen nähnyt
auringon ja pilvet ja tuulen
ja vihreän maan ja minä
voin koska tahansa
kutsua ne sydämestäni
esiin –
– Saima Harmaja –
Laske vuoden aurinkoiset ja pilviset päivät.
Huomaat, että aurinkoisia on enemmän.
– Ovidius-
Tässä tämän päivän seuralaiseni….
Tuulienteillä blogista voit nähdä enemmän…
Katsellaampa alkukesän muistoja, kun uudempia ei ole nyt saatavilla:
https://www.youtube.com/watch?v=ClLuHxs4ric&feature=youtu.be
Kirjoitin
kauneimman runoni
iltaruskoon
meren vaahtoon
linnunlennon vanaan.
Vain sinä
ymmärsit sen.
Ja tulit
-Maaria Leinonen-
Kaikki päivän ihmeet voit nähdä myös Tuulienteillä blogissani.
Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? –
Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? –
Sitä utua unhota et.
-Eino Leino-
runoelmasta
Hymyilevä Apollo
Nyt on juhannus
näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus!
Tahtoo se riemuiten laulaa.
-Viljo Kajava-
Pieni polku salainen viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.
Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat.
E.A. Wiksten
On hyvä katsella taivaalle ja tutkia pilvien sanomaa…
poutaa, vaiko sadetta…
Ja sadettahan se tiesi….
ropina olikin aikamoinen….
Ja taitaa kestää huomiseen….
Se siitä kuvauksista, on aikaa vain olla ja katsella kevät kesän talletuksia…