Kuuntele
Bach Es-dur Sonata by Pete Lilla;
Aamulla varhain
http://www.youtube.com/watch?v=Q7wa0o2pRWY&feature=relmfu
Aamulla varhain kun aurinko nousi
kun minä unestani heräsin
sydämeni oli niin surusta raskas
miksi sä kultani hyljäsit mun?
enkä mä tahtonut uskoa lainkaan
noihin silmiisi sinisiin
mutta kun tie oli ollut niin pitkä
monista murheista lupauksiin
yö oli kaunis ja äänesi hellä
kaiken tuon nähdä sain uudestaan
riemuiten annoin mä sieluni sulle
miksi sitä et sinä huolinutkaan?
miksi sä hyljäsit toisen tähden?
miksi mun uneni loppua sai?
sydämeni on nyt surusta raskas
kun sinä kultani hyljäsit mun.
– Säv: Colon Alfre
-Sanoittaja: Palin Eelis
Tervetuloa uuden blogin lukija!
Vanamoblogissani kuulet kauniita kansanlauluja ja soutelet Saimaan suloisessa suvessa.
Voit katsella luontokuvia ja kuunnella lauluja, kun painat linkistä hiiren keskipainiketta.
Minulla on 3 blogia ajatukseni.net sivuilla. Linkki sinne on;
http:// tuuletar.ajatukseni.net
http://tuuletar2.ajatukseni.net
http://tuuletar3.ajatukseni.net
Kirjoittelen näihin blogeihin ajatuksia, runoja ja käytän lainattuja kuvia.
Talviblogissa ja Vanamoblogissa, suurimmaksi osaksi kuvat ovat omia luontokuviani.
Kuuntele soitto:
http://www.youtube.com/watch?v=LNfCVLqq23M&feature=related
Tuonne taakse metsämaan
Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell’ on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa.
:,: Siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni. :,:
Vaikka polku pitkä on,
kivinen ja kaita,
korpi kolkko, valoton,
ei se mitään haita.
:,: Kullan muoto muistossa
on tiekin hauska aivan. :,:
[Suomalainen kansanlaulu.]
Kuuntele: On suuri sun rantas autius:
http://www.youtube.com/watch?v=310LWFVWMnQ&feature=related
On suuri sun rantas
(Suomalainen Kansansävelmä)
On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok’ on kaislikossa kierrellyt
eik’ emoa lötytää.
Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens’ surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.
Laps olen karjalan
laps olen köyhän kauniin karjalan
nyt vaikka vierahissa vaellan
siel äiti tuuditti mun kehtoain
ja laulut laatokan siel kuulla sain
kun tyyni milloin oli pinta veen
ma kuulin niin kuin soinnut kanteleen
kun myrsky sai löi aallot rantoihin
ma niitä pelkäsin ja rakastin
sinne sinne kaipaan ain
missä kerran kehdon sain
pois täältä kaipaan kotiin karjalaan
laps olen köyhän kauniin karjalan
vaan perinnön sain kaikkein kalleimman
sain laulun soiton lahjan sydämeen
en niitä vaihtais onneen maaliseen
kun kaipaus saa mielen murheeseen
teen lauluun surullisen sävelen
kun ilon riemun vuoro milloin saa
se myöskin lauluissani kajahtaa
silloin joulu aina ois
onnen rintaani se tois
jos pääsisin taas kotiin karjalaan.
– Sanat ja sävel Aili Runne-
Kuuntele Souda souda sinisorsa:
http://www.youtube.com/watch?v=pD85FJ__9qA
Souda, souda, sinisorsa,
souda tähän rantaan;
pesäs tänne rakenna sen
ritvakoivun kantaan!
Laske, laske, pursi pieni,
laske valkamaani;
purrestasi neito nuori,
astu asuntaani!
Tääll’ on sija suoritettu
sammalista sulle;
tule, tule, kultaseni
kumppaniksi mulle!
Tääll’ on aallot armahat ja
suuret hongat huojuu;
solkikoivut soreasti
aallon helmaan nuojuu.
-Narciss
Bertel Gripenberg-
http://www.youtube.com/watch?v=hLdOaDbSl3s&feature=related
Pai, pai paitaressu
Pai, pai paitaressu, käy pieni kätkyessä,
tukku tuutussa tupukka.
Sua souan suositellen, sylitellen sylkyttelen.
Vaan en susien suloksi, enkä ilvesten iloksi,
kontion kotohyväksi.
Souan Suomeni suloksi, itseni iki-iloksi,
koko maani maireheksi.
Pai, pai paitaressu, tukku tuutussa tupukka,
pai, pai paitaressu, tukku tuutussa tupukka.
– O.Merikanto-
Kuuntele: Jo karjalan kunnailla
http://www.youtube.com/watch?v=O29Mw1oGNDs&feature=related
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Mä tunnen vaaras’ ja vuoristovyös’
ja kaskies’ sauhut ja uinuvat yös’
ja synkkäin metsies’ aarniopuut
ja siintävät salmes’ ja vuonojen suut.
Siell’ usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin
Tuoksuheinä
Tuoksuheinä tuskin vaan
Kukkaseksi huomataan;
Niin sen muoto kaino on,
Vaatimaton, loistoton.
Usein lähin ruohonen
Nuokkuu vaan sen tuoksullen,
Muut ei tunne, tiedäkään.
Kukkaseuraan loistavaan
Tuoksua sen kaivataan,
Mutta harvoin löydetään.
Useammin löytää sen
Halpa paimentyttönen.
J.H. Erkko. Valikoima runoelmia.
Kukka kalliossa
Kysyin:
Miksi, pieni, hento kukkanen,
Juurruit kylmään kallioon?
Salli, etsin poven lämpöisen,
Vien sun mustan mullan uumentoon.
Siellä kaunihimmin kukkisit.
Mietihän, jos siihen suostuisit!
Vastasi:
Lämmin rakkaus mun kiinnitti
Tähän kylmään pohjahan.
Sydänvereni sen pehmitti,
Että nytkin näät sen kukkivan.
Vieras multa voi mun kuolettaa,
Suo mun kallioita kaunistaa!
[J.H. Erkko. Pimeän tullen.]
Sinikaunokki
Kysytte, miks’ elokaunokki
Kasvoi pellon leipäviljahan,
Kyntömies vaikk’ ei ois tahtonut? –
Taivassinellään se muistuttaa,
Että on maan päällä muutakin –
Taivahista, pyhää, ihanaa –
Paljon muutakin kuin leipä vaan.
[J.H. Erkko. Valikoima runoelmia.]