Vanamon varjot

Nuo taivaan hopeavuoret ja kultaiset kunnahat
syvyyden kirkaudesta niin tyyninä loistavat.

Ja syvyys rantojen paltaat niin
kauniisti kuvastaa,ett aivan
henkeä hurmaa tää armas aaltojen maa.

Tuon tahtoisi kaiken kauniin mun sieluni omistaa
ja unhoituksien aaltoon maan kurjuuden oainaltaa.

Vaan noin sulorunsas rauha,
kuin järvikin heijastaa,se
taistelujen on tuoma,sitt,
ilmaiseksi ei saa.

– J.H. Erkko-

Kuuntele:

http://www.youtube.com/watch?v=yUvRIap9DDc

Vain pieni kansanlaulu
ja sanoja ei ole ollenkaan.
Vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun,
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun
tuo tuuli tullessaan

Vain yksinäinen lintu,
joka synkeällä kedolla valittaa,
vain yksinäinen lintu,
joka kedolla valittaa.

Vain autius lehtipuissa
ja sininen rakkauden kryytimaa,
vain autius lehtipuissa,
sininen, autio maa.

Kansanlaulu (P. Mustapää)

Auringonsäteen laulu

Auringonsäde olla jos voisin,
päiväntähtönen pienoinen,
riemuiten minä karkeloisin
keskellä kummun kukkasien;
suudella kukkasten umppuja sais,
taivaalle taas sitten katsahtais.
Auringonsäde olla jos voisi,
taivaalle taas sitten katsahtais.

Saapuissa vienon, rauhaisen illan,
kukkaset tyynnä kun uinahtaa,
saa yli ilmojen kultaisen sillan
auringon linnaan ratsastaa;
siell’ elän loistossa, leikkiä lyön,
sinne ei saavuta varjot yön.
Käyn yli ilmojen kultaisen sillan,
sinne ei saavuta varjot yön.

-Yrjö Kilpinen. Alpo Noponen, 1862-1927.-

Rantakoivulleni

Rantakoivu, ritvakoivu,
Tuuletarten tuutima,
Vienon illan vilvehessä
Voi, kuin sua lemmin ma!

Sinä mulle riemujani
Kesä-illoin soittelit.
Sinä mulle murheitani
Syksy-öinä säistelit!

Rantakoivu, lemmenkoivu,
Suomen surumielen puu,
Riemunritva, kaihonkatve,
Kauniimpi kuin kaikki muu! …

Muu se täällä maailmassa
Murtuu, jäätyy, unhoittuu –
Eipä murru muistoissani
Kotirannan koivupuu.

-Erkki Melartin. Ilmari Kianto,

e Ilmari Calamnius, 1874-1970.-

Veneelle tuulta

Puhu tuuli purteheni,
Ahava alukseheni,
Aivan on airot pikkaraiset,
Soutajat vähäväkiset,
Pienoiset peränpitäjät,
Lapset laivan hallitsijat.
Tuuittele tuuli purtta,
Soutele vesi venettä;
Anna juosta puisen purren,
Mennä mäntyisen venehen,
Juosta purren puittomia,
Kiiteä kivittömiä!

Armas Järnefelt. Kanteletar

Suvi-illan vieno tuuli

1. Suvi-illan vieno tuuli
Huokaa vuoren alta,
Hongikon polkua hopioipi
Kuuhut taivahalta.

2. Hiljaa huojuu korven honka,
Kaukaa käkö kukkuu,
Vaieten astuvi vaeltaja,
Mielen myrsky nukkuu.

-Suomalainen kansansävel. Eino Leino , 1878-1926.-

Vuodenajat

1. Kun kevät kaunis tuli,
Soi Luoja lämpöisen,
Maan silmästä jo suli
Jääkyynel huurteinen,
Taas päivän paistehessa
jo linnut lauloivat
Ja lapset lehtosessa
Iloisna juoksivat.

2. Kun kesä ihanainen
Taas saapui vuorostaan
Ja nurmi kukkivainen
Kun verhos kaiken maan,
Niin saariin soutelimme
Tai juostiin metsihin
Ja marjaan kiiruhdimme,
Kyll’ lysti olikin.

3. Syys synkeät toi päivät
ja myrskyt pauhuisat,
Ne linnunlaulun veivät
Ja kukat armahat.
Nyt kynnettihin maita
Ja viljaa puitihin,
Me söimme puolukoita,
Kyll’ lysti olikin.

4. Kun joutui talvi siitä
Ja lumi hanget toi,
Kas, nytpä suksi kiitää
Ja kulkuset ne soi.
Ja takka loimuaapi
Ja suopi lämmintään.
Ne hauskutusta saapi
Myös talvi-elämään.

5. Kun hanki kyynelehtii,
Maa valkovaipan luo,
Taas kevät armas ehtii,
Mi uudet leikit tuo.
Siis kiittäkäämme Luojaa:
Kaikk’ ajat hauskat on;
Hän eloamme suojaa
Sen saattaa valohon.

W.A. Mozart. Z. Topelius. Suom. P.J. Hannikainen , 1854-1924.

Iltalaulu

Kun tuutivi kesä puun oksalla pesää,
niin sulkeuu pien’
silmä ja suu
ja painuen emonsa siipien taa
yön rauhassa poikaset uinua saa.

Niin nukkuu myös vuona
ain’ äitinsä luona,
se painuvi niin
sen kylkehen kiin’,
se huokuvi hiljaa siks kunnekka sen saa valveille viserrys pääskysien.

Ken öin ei voi maata,
ei leikkiä saata,
ei riemuita hän
voi päivästäkään.
Siis, lapseni, tyynenä nukkuos yös’
kuin lintusen poika ja karitsa myös.

Mukaellut Alpo Noponen, 1862-1927.

Lähteellä

Ma istun, lähde, reunallas
Ja katson pilviä,
Kuin vaihtelevat aallossas
Kuin kätten säännöstä.

Kas, tuossa pilvi ruskottaa
Kuin ruusu auveten;
Mut oitis pois se kiiruhtaa,
Ei saavu jällehen.

Ma sieluani aattelen,
Kun tuollaista mä nään:
Kuin moni kultapilvinen
Sen kerkes heittämään.

F.A. Ehrström. J.L. Runeberg. Suom. Edvin Avellan, 1830-1912.