Tämän päivän
taakseni taas jätän,
silta huomiseen
yö liittää
levon siivin.
– Tuuletar-
”Mitä siitä, kun syksy saapuu,
ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt
vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii
lehtiä vaahteraan.
Me elimme kuuman kesän
ja elokuun hehkuvan.
Mitä siitä, kun kaikki muuttuu
niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä,
sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton
mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä.
Sen kaiken saan takaisin.”
-Anna-Mari Kaskinen-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
Sumu peltojen yllä häilyy
puut uniset huokaavat.
Polun varrella kaarrellen päilyy
veet hopeanhohtavat.
Niin uuvun säveleen vienoon,
mi hiljaa humisten soi.
Olen loihdittu, lumoissa tienoon.
En irrota tahdo, en voi.
-B. Gripenberg-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:
FREDERIC CHOPIN – NOCTURNES complete
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
– Hannele Huovi-
Halk’ illan ruskon auermaan
Käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
Ja soutaa laulellen.
Se lauloi: “Auvo taivainen
On armas Suomenmaa,
Sen päivä mennä levollen,
Yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan
Luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
Ja aallot vilppahat.
Sen onni onpi kallehin,
Ken siellä rakastaa.
Sielt’ usko onpi syntyisin,
Se sinne kaihoaa.”
Niin kaikui laulu kiitäen
Yl’ aaltoin siintäväin,
Ja joutsen armaan rinnallen
Nyt souti, lauloi näin:
“Vaik’ on sun elos unelma
Niin lyhyt, riittää se,
Sä lemmit Suomenlahdella,
Sä lauloit Suomelle.
SUOMENMAA
Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien, tää talven, suven ihana,
mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän aurinkos,
en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.
– Aleksis Kivi-
http://www.youtube.com/watch?v=Ap-34TbGpwI
Useimmat tämä elämän varjoista aiheutuvat siitä,
että seisomme itse auringon edessä.
– Richard Bach-
Toivoisin,
että elämäni olisi
kuin pieni talo.
Seisoisi auringossa
taivaan linnut vieraanaan.
Kotoisena
ja niin lähellä
-taivasta,
että maata.
– Tuntematon-
Aamulla varhain kun aurinko nousi:
Kävele sateenkaarta kohden,
kulje laulun polkua
ja olet osa kauneutta.
Jokaisesta pimeästä sumusta kulkee tie ulos
– kohti sateenkaarta.
Navajo-laulu
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu
http://www.youtube.com/watch?v=O29Mw1oGNDs&feature=endscreen&NR=1
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Mä tunnen vaaras’ ja vuoristovyös’
ja kaskies’ sauhut ja uinuvat yös’
ja synkkäin metsies’ aarniopuut
ja siintävät salmes’ ja vuonojen suut.
Siell’ usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin