Kuu kirkas
kevätyössä valaisee,
linnunlaulut
yöksi vaimenee.
Tummat varjot
suojan antaa
yön rauhan
linnunlaulupuiden.
– Tuuletar-
Siipien suojaan,
suuren taivaan alle,
luontoäiti
kätkee
suuria
ja pieniä ihmeitä.
Punaista
ja sinistä,
keltaista…
hapanta ja makeaa,
Sinisiiven hentoista havinaa…
rantakukan viehkeää keinuntaa,
linnun laulua ja
käen helskyvää kukuntaa…
– kaikki nämä,
uinuvat vielä silmuina,
kevään lempeässä sylissä.
– Tuuletar-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele kuinka luonto kohta soi:
Taas saapuivat laulaen,
sulavin siiven iskuin.
Takaa merten,
halki mannerten,
– tuovat kevään
ja kesän tullessaan.
Veden pintaan
uljaat kuvat piirtyy,
tänään vielä
kaislan väriin
suojautuu.
Keväisiin vesiin
tuulen väreet
kulkeutuu.
Tuuletar 10.3.2014
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
Kukkaniityllä liike on laannut.
Enää ei tunnu tuulien ajo.
Taivaanrannassa
vaaleni viipyvä kajo.
Taivas on niinkuin hopeamalja,
niinkuin ääretön hopeamalja
rauhaa tulvillaan.
Olen vain kukkanen lähellä maata,
lehti ei kanna, ei irtoa juuri.
Taivas on ylläni
tajuamattoman suuri.
Sentään on ihanaa olla pieni,
olla kuin malja aivan pieni
rauhaa tulvillaan.
-Aila Meriluoto-
Paina hiiren keskipainikettaja kuuntele
Niille, jotka innostava idea
on saanut syttymään,
ja jotka omistautuvat sille
ja antavat sen hallita ajatuksiaan,
avautuvat uudet maailmat.
Niin kauan kuin riittää innostusta,
riittää erilaisia mahdollisuuksiakin.
-Norman Vincent Peale-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
Vanamoblogini koostuu pelkästään itseottamista kuvista.
Runot ja aforismit ovat lainattu netin sivuilta ja olen maininnut niissä tekijän nimen.
Omat runoni ovat Tuulettaren nimellä.
Oikeallapuolella olevista linkeistä, voit siirtyä erilaisiin teemoihin, jotka ovat myöskin omia blogejani.
Tervetuloa luonnon, ajatusten, sekä kauniin musiikin myötä rentoutumaan ja vaihtamaan ajatuksia arjen kiireen keskellä.
Sähköpostilla minut tavoittaa: e.tuuletar@gmail.com
Terveisin Tuuletar
Krookus-pienokainen ruukussaan
avaa kullanpunakellojaan
vasten ihaninta tulta päivän,
niinkuin lapsi hento, hymysuu
joskus leikistänsä unohtuu
lattialle nähden kultahäivän;
heleätä juovaa silittäin
suoraan aurinkoon hän kääntyy päin,
pienet kasvot kaivaten sen paloon.
Yli lapsen, kukan kultapään
tulisesti kylvää liekkejään kevät,
nostaen maan taimet valoon.
-Saima Harmaja 5.3.1937-
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi