Illalla

Yrjö Kilpinen.

Illalla kävelin ma kangasta pitkin,
kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.
Yö oli ihana ja tuuloset nukkui,
kukat kaikki tuoksui ja käköset ne kukkui.

Mikä minun sydämeni synkäksi saikaan?
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.

Katselin kädessäni kankahan kukkaa,
ajattelin impeä tuuheatukkaa.
Maahan ma kanervani kaunihit heitin
niin kuin ma ilonikin multahan peitin.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi