Kuuntelitko sinisten kukkakellojen helinää suvituulessa
 vai kuuntelitko sydämesi ääniä.
 Mitä kuuntelitkaan,
 ihanampaa valon läikettä
 en ole ihmisen kasvoilla nähnyt.

Seistessämme savisella polulla
 jolle lankesi suvikukkien hymy
 näimme yhtäaikaa
 taivaansinen ja siinä linnun
 ja sitten liitelimme yhtäaikaa taivaan sinessä.


Ja silloin tiesin
 että kuuntelit meidän sydämemme ääntä.
– Viljo Kajava, Taivaansineen-