Krookus-pienokainen ruukussaan

avaa kullanpunakellojaan

vasten ihaninta tulta päivän,

niinkuin lapsi hento, hymysuu

joskus leikistänsä unohtuu

lattialle nähden kultahäivän;

heleätä juovaa silittäin

suoraan aurinkoon hän kääntyy päin,

pienet kasvot kaivaten sen paloon.

Yli lapsen, kukan kultapään

tulisesti kylvää liekkejään kevät,

nostaen maan taimet valoon.


-Saima Harmaja 5.3.1937-