http://www.youtube.com/watch?v=N65N89jezXU

Jäi toiset aamulla nukkumaan,

kun otin konttini naulaltaan

ja kiiruhdin karjoteille.

Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,

ne seurasi torveni toit antaa,

ja metsä soitteli meille.

Mä tunnen polkuja paljonkin,

jo kesän karjaani paimensin,

en konsaan eksynyt vielä.

Mä tiedän ruohoiset syöttömaat

ja ahonrintamat marjakkaat

ja rannat siintävät siellä.

Kun eilen rauhassa karja söi

ja pikku vuonaset leikkiä löi,

ma poimin muuranta suosta,

niin susi syöksähti laumahan,

se sieppasi suuhunsa karitsan

ja aikoi tiehensä juosta.

Sen kanssa ma silloin taistelin,

sen kidasta pienoisen pelastin

ja annoin sen äidillensä.

Se susi kättäni haavoitti,

vaan olkoon se sille anteeksi,

se oli kai nälissänsä.

On armas sunnuntaiaamu tää,

se mielessä muistot herättää –

nyt toiset on kirkkotiellä.

Mä etsin kirjani kontistain,

sen äitivainaalta muistoks sain –

hän on jo tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla saa,

voi täälläi palvella Jumalaa,

mun urkuni kauniit, soikaa!

Mun kirkkoni katto on korkeella,

ja ystävä yksi on seurana,

joka muistavi paimenpoikaa.

-Immi Hellen-

1898.