Tule kanssani syksyisiin hetkiin,
sade ikkunaruutuun kun lyö,
kun on puusta poissa jo lehdet
ja hämärä valoa syö.
Tule silloin kun talvikin saapuu,
vetää riitteeseen lampien veet,
lumeen valkeaan maiseman peittää
jäätää järvien seljänteet.
Tule kevään kirkkaisiin päiviin,
silloin linnutkin palaavat taas,
herää luontokin peipposten ääniin
sinivuokkoja jälleen on maass`.
Tule luokseni lämpimään kesään,
täällä ihmeitä paljon sä näät,
et voi milloinkaan pois sä mennä
öitten valkeiden lumoon kun jäät.
-Ella Pohjanen-
