Kuuntelitko sinisten kukkakellojen helinää suvituulessa
vai kuuntelitko sydämesi ääniä.
Mitä kuuntelitkaan,
ihanampaa valon läikettä
en ole ihmisen kasvoilla nähnyt.
Seistessämme savisella polulla
jolle lankesi suvikukkien hymy
näimme yhtäaikaa
taivaansinen ja siinä linnun
ja sitten liitelimme yhtäaikaa taivaan sinessä.
Ja silloin tiesin
että kuuntelit meidän sydämemme ääntä.
– Viljo Kajava, Taivaansineen-
