Puu hillitse oksasi voimakkaat,
kun syliisi pienen linnun saat,
pysy hiljaa, rauhaton liikkuva puu,
pesä lempeä lehviisi piiloutuu.
Näe, katkera puu, epäuskoinen,
miten mahtava usko on lintusen,
et toista sen kaltaista kohtaa.
Pyhän, hohtavan ihmeen se latvaasi loi –
miten ihmeellisesti ja kirkkaasti voi
pesä silkillä vuorattu hohtaa!
Pesän untuvat poimi se rinnastaan,
kukaties se on koskenut kyllä.
Joka untuvan poimi se rinnastaan:
oli liian karheita ruohot maan,
ja liian kylmä ja kaukainen
oli pilvien untuva yllä.
-Aale Tynni-
