Miten nuo erilaiset pilvet niin kiehtovatkaan, miten paljon ihmeteltävää maassa, vedessä ja taivaalla….
Luonnon armoilla, sateessa ja paisteessa…
Voi vain kuvitella, miltä tuntuu, kun ikkunan alla katselee märkä kettu, ja kamera on juuri silloin käden uloittumattomissa….
Tunne on uskomaton, menetetty hyvä hetki, mutta kävimpä sitten kuvaamassa tuon omenapuun ja ketturepolaisen tuoksu tuntuu vielä kosteisella nurmella….
”Kun mikään ei onnistu,
sinä sanot:
kaikki järjestyy,
huomiseksi luvattiin
lempeää tuulta.
Ja aamun helisevissä oksissa
tuuli jo antaa
aavistaa itsestään.
Kun elämä hymyilee
kuin armonlaakson aurinko,
sinä sanot:
tätä täytyy juhlia,
tiesin, että hyvin käy.
Enkä minä osaa muuta kuin
hymyillä.
Ystäväni,
kiitos, että olet.”
-Sinikka Svärd-
Halk’ illan ruskon auermaan
Käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
Ja soutaa laulellen.
Se lauloi: “Auvo taivainen
On armas Suomenmaa,
Sen päivä mennä levollen,
Yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan
Luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
Ja aallot vilppahat.
Sen onni onpi kallehin,
Ken siellä rakastaa.
Sielt’ usko onpi syntyisin,
Se sinne kaihoaa.”
Niin kaikui laulu kiitäen
Yl’ aaltoin siintäväin,
Ja joutsen armaan rinnallen
Nyt souti, lauloi näin:
“Vaik’ on sun elos unelma
Niin lyhyt, riittää se,
Sä lemmit Suomenlahdella,
Sä lauloit Suomelle.”
J.L. Runeberg
Katso allaolevasta linkistä, mitä rankkasateiden jälkeen luonnosta löytyy…
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi