Kun lehdet putoavat,
kokoontuu mahla.
Kun haaveet varisevat,
kokoontuu persoonallisuus.
Ilman syksyä
ei ole kevättä.
– V. A. Koskenniemi
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:
Kuukausi: syyskuu 2013
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
-Saima Harmaja-
http://www.youtube.com/watch?v=AqE8obJCTjQ
Kuin vesi,
jonka koskematon pinta peilaa taivaan ja puut,
kykenee ihmismieli
kuvastamaan todellista minäänsä
vain ollessaan tyyni
ja täysin rentoutunut.
– Indra Devi
“Ajatukset tulevat ja menevät.
Ne ovat ohimeneviä, hetkellisiä.
Huomaa ne, ja päästä niistä irti.
Palauta huomiosi kerran toisensa jälkeen hengitykseen.”
– Kathleen McDonald –
http://www.youtube.com/watch?v=TJZqKG4W94g
“Kuvittele,
että mielesi on kuin tyyni, kirkas järvi
tai laaja, avoin taivas;
väreet kulkevat järven pinnalla
ja pilvet purjehtivat taivaan poikki,
mutta ne häviävät pian pois
eivätkä muuta luonnollista rauhaa.”
-Kathleen McDonald-
Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret.
– Japanilainen sananlasku-
http://www.youtube.com/watch?v=Q24562wxBbA
Me tarvitsemme aikaa unelmoida,
aikaa muistella ja aikaa saavuttaa äärettömyys.
Aikaa olla.
-Gladys Taber-
http://www.youtube.com/watch?v=JNOYwit83Pc
Kuin paratiisin aamuun väikkyvään
niin meri aukee silmieni eteen.
Etäinen hohde vaipunut on veteen,
vain aamun holvistot, vain valon nään.
Yönsinisinä varjot rantojen
ulapan valkosyliin kuultaa vielä,
mut ruskon värit vaihtuu tuulten tiellä,
ja hymyyn herää aalto utuinen.
Ovilla loistavilla itse taivaan
niin säteen puna sattuu satulaivaan,
mi purjeissansa kaikki aamun koi
ui valoon, jota tajuta ei voi.
Firenze 10.6.1935
Saima Harmaja – Sateen jälkeen
http://www.youtube.com/watch?v=xwQYZ_ARXK4
Syysaamuinen uinti
Enää säveliin ei herää aamuin.
Sumuhaamuin
syyskuun koivut nytkin vihertää.
Pettävää
lukinseittihärmää silmä kohtaa,
missä ruoho kylmin helmin hohtaa.
Rantaan vie
paljasjaloin läpi kasteen tie.
Yli kylmän hiekan juoksen tieltä.
Enää sieltä
houkuta ei kuumuus autuas.
Kuulakas
järven peili on, mut aallon pintaa,
pilvirintaa,
sumuhuntu pakoon kiiruhtaa,
surren kuvajaistaan ihanaa.
Molemmat
aamusineen kohta haihtuvat.
Sano, kaislametsä, sukellanko,
pilvilasin värit sekoitanko?
Huudahtain
särkisinkö hymyt hattarain?
Kylmään hurmioon mun sulki vesi.
Heti pesi
pois se unen lämmön hämärän.
Heleän
riemun juoman maistan aamuin aina.
Kuulakkaina
kasvoni nään alta syvyyden.
Hymyillen
siellä lähemmäksi kumartuvat
nöyrin otsin kaislat, aaltokuvat.
Tahtoisinko, metsä kullansankka,
olla vankka,
juurin väkevin kuin uljas puu?
Kumartuu
sentään, sisko, jalkojesi eteen
hellään veteen
kaikki taivaan pilvet hehkuen.
Päivä paistaa
läpi syvyyden.
9.4.1935
Saima Harmaja – Sateen jälkeen
